Tyynyjä ja mekkoja

Kesä ja kärpäset on vihdoin täällä valitettavan monista sadepäivistä huolimatta. On ollut niin kiireinen alkukesä, että bloggailukin on jäänyt täysin. Pitääpä ottaa itseään niskasta kiinni ja palataan ruotuun näin kesäloman kunniaksi.

Rakkaat ystäväni menivät salaa naimisiin keväällä ja pitihän heitä muistaa jotenkin. Ompelin vanhasta Finlaysonin pussilakanasta retrohtaville ystävilleni retrot koristetyynyt. Samaisesta maukkaasta kankaasta on kyllä ommeltava vielä itsellekin jotain kivaa!

Alkukesästä minulle tuli mahdollisuus ommella pari mekkoa mittatilaustyönä. Mekkojen ompelu oli melkoisen haastavaa ja työlästä minunlaiselleni ei-ammattiompelijalle. Kaikenlaista tuli kuitenkin opittua, vaikka paikoitellen urakka tuntui ylivoimaiselle.

Ompelin ripille pääsevälle tytölle konfirmaatioasuksi 50-lukua henkivän mekon turkoosista satiinista. Kellottuvan helman alle ompelin erillisen tyllialushameen.

Olkaimeton mekko vaati monta sovituskertaa, että se saatiin tarpeeksi napakaksi pysyäkseen päällä. Satiinin liukkaus ei auttanut asiaa juurikaan. Lisäsin mekon yläreunaan ommeltavan silikoninauhan estämään mekon valumista. Ompelin vyötäisille vielä erillisen koristevyön, jota vaihtamalla mekon ilmettä on helppo muuttaa.

Mekon selkämykseen tilattiin koristenyöritys lisäyksityiskohdaksi.

Ompelin myös konfirmaatiotytön äidille mekon juhlapäiväksi. Mekko on ommeltu puuvillasatiinista. Äiti on melkoisen muodokas nainen, joten olen erittäin tyytyväinen, että sain mekon istumaan hänen päällensä oikein mukavasti.

Mekkoprojektien jälkeen piti kyllä tunnustaa, että ei minusta mitään pukuompelijaa tule. Tähän lopuksi onkin hyvä lainata ystävääni Friedrich Nietzscheä: "That which does not kill us makes us stronger".

Uusi mekko barbille

Tämä kirjoitus on omistettu Saksassa asuvalle kummitytölleni, jonka toivon vielä olevan sen ikäinen, että leikkii barbeilla. Näemmä minä ainakin olen vielä sen ikäinen!

Tässä siis idea, josta on toivon mukaan iloa niin pienemmille kuin isommillekin tytöille kesäiseksi sadepäiväksi, kun ulkona ei voi leikkiä heppaleikkejä.

Tarvikkeina käytin vanhoja sukkia ja vanhoja paitoja. Sukat kuluvat puhki aina samoista paikoista varpaiden, päkiän ja kantapohjan kohdalta. Resoriosa jää kuitenkin vielä ihan käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Lisäksi kaikilla pyörii nurkissa aivan varmasti vanhoja t-paitoja tai muita tarpeettomia vaatteita, joita voi oikein hyvin hyödyntää tällaiseen puuhasteluun.

Ompelin kahta mekkoa samaan aikaan, joten kuvissa vilahtaa kahta eri mekon versiota.

Aluksi tein kaavan mekon helmaosaa varten. Kellohelma on kaikkein helpoin toteuttaa - ei tarvitse käyttää aikaa sivusaumojen ompeluun. Ympyrän mallina voi käyttää jotain pyöreää astiaa tai ympyrän voi piirtää harpin avulla kuten minä tein.

Seuraavaksi leikkasin helmaosat vanhoista paidoista. Kuvassa vanha miesten kauluspaita. Toiseen mekkoon käytin vanhaa t-paitaa.

Sitten leikkasin sukan resoriosasta barbille sopivan tuubitoppimallisen yläosan mekkoon. Sukan resoriosaa kannattaa käyttää tobin yläreunana.

Ompelin yläosan takasauman ja kiinnitin yläosan sitten helmaosaan. Helman voi päärmätä ihan vaan siksak-ompeleella, jos ei halua tai jaksa tehdä oikeaoppista helmapäärmettä. Tai aina voi käyttää jotain kangasta, joka ei liesty, jolloin helman voi jättää päärmäämättä.

Mekkoset voi ommella hyvin myös käsin, jos ompelukonetta ei ole käytettävissä. Alla kuvia valmiista mekoista. Koristeiksi voi lisätä nauhoja, nappeja tai mitä ikinä sattuukaan keksimään. Lisäsin violetin mekon helmaan vielä pari kerrosta tylliä.

Ei siis muuta kuin puuhastelemaan!

Puutarhakalusteiden pehmusteet

Olin lomailemassa pitkän viikonlopun kotiseudullani Keski-Suomessa. Olin päättänyt, että nyt pitäisin lomaa myös käsitöistä, mutta toisin kävi.

Äitini oli hankkinut jo viime kesänä uuden puutarhakaluston, johon kaipasi istuintyynyjä. Kaupastahan ei olisi löytynyt aivan sopivan kokoisia tyynyjä, joten päätin ommella tyynyt kierrätysmateriaaleista. Olen kotoisin maalaistalosta, joten valitsin istuintyynyjen materiaalit pihapiiriin sopiviksi.

Käytin materiaaleina aitasta löytynyttä vanhaa patjaa, käytöstä poistettuja tyynyjä, vanhan patjan suojusta (raidallinen kangas) sekä vanhoja lakanoita ja pöytäliinaa.

Mittasin puutarhakalusteiden istuimien koot ja leikkasin kalusteisiin sopivat tyynyt vanhasta patjasta. Vanha, raidallinen patjansuojus oli jo useaan otteeseen mummoni paikkaama. Halusin jättää hänen kädenjäljen näkyviin ja istuintyynyissä onkin reilusti näkyvissä aikaisemmat kankaan paikat. Sain kankaan riittämään nojatuolien tyynyihin sekä penkin tyynyn yläpuoleen. Tein pitkään tyynyyn toisen puolen valkoisesta lakanakankaasta. Pääsin ompelemaan pitkästä aikaa äitini vanhalla Evalla. Kone on ainakin 30 vuotta vanha, mutta toimii edelleen.

Jätin tyynyhupuista yhden sivun ompelematta tyynyjen pujottamista varten. Ompelin käsin tyynynpäällisten ompelematta jääneet sivut.

Ompelin vielä vanhoista tyynyistä irtotyynyjä puutarhakalusteiden selkänojille. Materiaalina käytin vanhaa pöytäliinaa. Raitakangasta jäi vielä sen verran käyttämättä, että sain tehtyä siitä kivoja yksityiskohtia irtotyynyihin.

Ja tältä näyttää valmiit tyynyt kalusteissa. Tärkein päämäärä tuli saavutettua - äiti oli onnellinen ja tyytyväinen tuotoksiin <3

Matto vanhoista pyyhkeistä

Olen nähnyt tämän ohjeen vuosia sitten Suuri Käsityölehdessä. Ohje muistui mieleen tehdessäni liinavaatekaapin kevätsiivousta.
Vuosien varrella kertyneitä ylimääräisiä pyyhkeitä löytyi vino pino. Osassa pyyhkeistä oli jotain pientä pinttymää ja muita kauneusvirheitä. On aina sääli heittää pois hyvää tavaraa, joten tottakai näistäkin ylijäämäpyyhkeistä pitää tehdä jotain uutta!
Ostin pesukonetekstiiliväriä ja värjäsin vaaleasävyisiä pyyhkeitä turkoosiksi. Ja ei muuta kuin suunnittelemaan uutta mattoa vessaamme.

Leikkasin pyyhkeistä noin 20cm levyisiä kaistaleita. Jätin kaistaleet tarkoituksella hivenen eri levyisiksi, jotta matosta tulisi mielenkiintoisempi. Leikkasin yhteensä 14 kaistaletta vähän eri kuvioisista ja sävyisistä pyyhkeistä. Kaistaleiden määrä riippuu tietysti siitä, kuinka leveitä kaistaleita haluat käyttää ja kuinka isoa mattoa olet tekemässä.

 Seuraavaksi ompelin kaistaleiden pitkät sivut yhteen oikeat puolet vastakkain. Froteepyyhkeet ovat melko paksua materiaalia ja jo kaksinkertainen frotee pisti harrastelijaompelukoneen yskähtelemään.

Sitten käänsin froteeputkilot oikeinpäin. Mitä leveämpiä kaistaleita teet, sitä helpompi putkilot on kääntää. Apuvälineenä kääntämisessä voi käyttää esimerkiksi pitkää viivoitinta.

Seuraavaksi sommittelin mattoputkiloista punosta. Räväkämmän matosta olisi saanut käyttämällä useampaa eri väriä. Vaikkapa mustasta ja valkoisesta olisi saanut raikkaan ralliruutumaton.

Ompelin valmiiksi punotun maton sen nurjapuolelta käsin yhteen kalastajangalla ja parsinneulalla. Ompelemalla vahvistettu matto tulee toivon mukaan kestämään sekä käytön kulutusta että konepesua. En ommellut orjallisesti kaikkia kaistaleita yhteen kauttaaltaan vaan keskityin vahvistamaan kaistaleiden liittymäkohtia.

Viimeistelin maton lisäämällä siihen kanttauksen kirpparilta joskus aikoja sitten löytämälläni kotimaisella puuvillakankaalla, jossa samaa värimaailmaa kuin maton pyyhkeissä ja vessassamme muutenkin.

 

Koska kankaiden kokonaispaksuus on yhden sentin luokkaa, päätin ommella päärmeen kiinni käsin käyttäen jälleen kalastajalankaa. Ompelu-urakka piti tehdä useassa erässä, koska homma kävi aika pahasti sormenpäihin.

Melkoisen työläs homma, mutta eipähän ole kellään muulla samanlaista vessan mattoa kuin meillä! Ja kaikkeahan pitää luonnollisesti kokeilla. Niin kuin esimerkiksi tätä blogin kirjoittamista. Untill we meet again!

60-luvun ulsterin uusi elämä

Löysin kirppiskierroksellani vanhan suklaanruskean Suomessa valmistetun ulsterin. Takki on luultavasti 60-luvulta. Yleensä kaikki vanhat kotimaiset vaatteet on adoptoitava meille miehen vastusteluista huolimatta.

Takki oli äärimmäisen hyvässä kunnossa ja mahtui jopa minun päälleni - match made in heaven! Yleensä vintage-vaatteet ovat pieniä kokoja, mutta tällä kertaa löysin takin, joka mahtuu tällaiselle isompikokoisellekin naiselle.

Usein vanhat ulsterit tuovat mieleen oman mummon ja näyttävät hivenen vanhanaikaisilta. Pienellä tuunauksella tästäkin takista saa kuitenkin päivitettyä version vanhoja vuosikymmeniä ihannoivalle.

                           

Takki alkuperäiskunnossaan

Suomalaista sen olla pitää

Aluksi kavensin takkia selkäsaumasta saadakseni takkiin vähän naisellista muotoa. Ulsteri oli pituudeltaan hieman polven alapuolelle, joten päädyin lyhentämään takkia kymmenisen senttiä. Takissa olevat napit eivät vaikuttaneet alkuperäisiltä eivätkä mielestäni sopineet takin tyyliin. Vaihdoin napit joskus aiemmin kirpparilta löytämiini nappeihin.

Päätin raikastaa takin tylsähköä väriä pilkukkaalla puuvillakankaalla. Leikkasin kankaasta vinokaitaletta, jolla sitten lisäsin takkiin uusia yksityiskohtia kuten uudet kanttaukset takin vanhaan vyöhön.

Vinokaitaleen leikkaus

Vyön kanttaus

Hihojen tampit saivat myös pilkkua pintaan ja erottuvat nyt hauskasti ulsterin pääväristä.

Vyö ja hihatamppi tuunattuina

Lisäsin pilkkukangasta kauluksen yläosaan tasapainottaakseni takin uutta pilkukkuutta.

Kaulus pilkutettuna

Takki tuunauksen jälkeen

Ja niin takki on valmis kohtaamaan uusia haasteita. Takin pariksi käy vaikkapa jokin värikäs huivi, kivat punaiset korkokengät, punainen käsilaukku ja tietenkin aina niin naiselliset punaiset huulet.