Matto vanhoista pyyhkeistä

Olen nähnyt tämän ohjeen vuosia sitten Suuri Käsityölehdessä. Ohje muistui mieleen tehdessäni liinavaatekaapin kevätsiivousta.
Vuosien varrella kertyneitä ylimääräisiä pyyhkeitä löytyi vino pino. Osassa pyyhkeistä oli jotain pientä pinttymää ja muita kauneusvirheitä. On aina sääli heittää pois hyvää tavaraa, joten tottakai näistäkin ylijäämäpyyhkeistä pitää tehdä jotain uutta!
Ostin pesukonetekstiiliväriä ja värjäsin vaaleasävyisiä pyyhkeitä turkoosiksi. Ja ei muuta kuin suunnittelemaan uutta mattoa vessaamme.

Leikkasin pyyhkeistä noin 20cm levyisiä kaistaleita. Jätin kaistaleet tarkoituksella hivenen eri levyisiksi, jotta matosta tulisi mielenkiintoisempi. Leikkasin yhteensä 14 kaistaletta vähän eri kuvioisista ja sävyisistä pyyhkeistä. Kaistaleiden määrä riippuu tietysti siitä, kuinka leveitä kaistaleita haluat käyttää ja kuinka isoa mattoa olet tekemässä.

 Seuraavaksi ompelin kaistaleiden pitkät sivut yhteen oikeat puolet vastakkain. Froteepyyhkeet ovat melko paksua materiaalia ja jo kaksinkertainen frotee pisti harrastelijaompelukoneen yskähtelemään.

Sitten käänsin froteeputkilot oikeinpäin. Mitä leveämpiä kaistaleita teet, sitä helpompi putkilot on kääntää. Apuvälineenä kääntämisessä voi käyttää esimerkiksi pitkää viivoitinta.

Seuraavaksi sommittelin mattoputkiloista punosta. Räväkämmän matosta olisi saanut käyttämällä useampaa eri väriä. Vaikkapa mustasta ja valkoisesta olisi saanut raikkaan ralliruutumaton.

Ompelin valmiiksi punotun maton sen nurjapuolelta käsin yhteen kalastajangalla ja parsinneulalla. Ompelemalla vahvistettu matto tulee toivon mukaan kestämään sekä käytön kulutusta että konepesua. En ommellut orjallisesti kaikkia kaistaleita yhteen kauttaaltaan vaan keskityin vahvistamaan kaistaleiden liittymäkohtia.

Viimeistelin maton lisäämällä siihen kanttauksen kirpparilta joskus aikoja sitten löytämälläni kotimaisella puuvillakankaalla, jossa samaa värimaailmaa kuin maton pyyhkeissä ja vessassamme muutenkin.

 

Koska kankaiden kokonaispaksuus on yhden sentin luokkaa, päätin ommella päärmeen kiinni käsin käyttäen jälleen kalastajalankaa. Ompelu-urakka piti tehdä useassa erässä, koska homma kävi aika pahasti sormenpäihin.

Melkoisen työläs homma, mutta eipähän ole kellään muulla samanlaista vessan mattoa kuin meillä! Ja kaikkeahan pitää luonnollisesti kokeilla. Niin kuin esimerkiksi tätä blogin kirjoittamista. Untill we meet again!